Määtän märinät Maalaisjärjellä maailmaa vastaan

Luonnosta ja sen suojelusta

Pitkästä aikaa....alkoi taas ajatus itää, ja sen verran että täytynee kirjoitella vaikka tänne. Vaikka selventääkseen omia ajatuksiaan jos ei muuta. Otetaanpa tartuntapinnaksi tähän tarinaan nyt ajankohtaisena velloneet metsäasiat ja erityisesti FSC -sertifikaatti. Juttuhan lähti Löyly -saunarakennuksen puista, jotka ovat hakattu Venäjältä, FSC-sertifioidusta metsästä. Ja tasan ei mene nallekarkit taaskaan.

Ensinnä: en missään nimessä ole luonnonsuojelun vastainen ihminen, vaan arvostan SEKÄ suojelua ETTÄ ammattinikin puolesta kestävää ja järkevää metsätalouden harjoittamista. Vanhoja arvokkaita metsiä tulee ja pitää suojella, mutta järki pitäisi olla päässä siinäkin hommassa. Mielestäni nämä ovat yhteensovitettavissa jos vain halua on.

Mutta nyt on noussut sitten haloo tuosta, että Löylyn puut ovat hakattu 150 -vuotiaasta metsästä ja vielä FSC-sertifioidusta. Ja luonnonsuojelujärjestöjen mukaan on yllättäen metsät hoidettu paremmin suojelun kannalta mitä Suomessa. Noh, näin toki onkin. Kun ei niitä metsiä ole niin hakattu, kun vasta viimeisinä vuosikymmeninä. Lahopuuta varmasti riittää ja "vanhoja" metsiä. Puunjalostus kaikissa muodoissaan on ollut, ja osittain on edelleen lapsenkengissä rajan tuolla puolen ja onhan sitä pinta-alaakin itärajan takana pelkästään metsän peitossa jo yhden Suomen verran äkkiä, tai ainakin puolikkaan verran. Mittasuhteet. Samoin ne mittasuhteet vaan menee sitten kaikessa muussakin...

Olin kouluaikaan (tai kuulostaako paremmalta opiskeluaikana, ässä vähän suhahtaen) työnjohtoharjoittelussa Venäjän puolella, suomalaisessa (tai monikansallisessa) metsäyhtiössä. Hakkuutimme Karjalan kannaksella metsiä, suomalaisin urakoitsijavoimin. Metsiä hallinnoi jokumikälieollut Karjalan metsäoblasti, emminätiijä. Joka tapauksessa, sieltä puolen oli 2-3 kaveria jotka näyttivät aina leimikot, 1 sihteeri ja yksi iso johtaja joka oli joskus mitoilla mukana. Nämä kaverit antoivat leimikoita, rahatilanteesta riippuen yhdestä muutamaan eteenpäin (samoin kun tuli sakkoja joka leimikosta). Leimikot olivat ainakin tuohon aikaan kvartaaleja, puupylväin maastoon merkattuja alueita, jotka piti käsitellä rajojen mukaan. Metsät tämän alueen sisällä vaihtelivat sitten taimikosta tukkimetsään, mutta koko kvartaali piti käydä läpi. Hakkuutapa oli aina harvennus, kannaksen turvallisuuspoliittisista syistä johtuen. Näitä harvennusmalleja oli sitten muistaakseni 6 kpl, ja noudatettava malli riippui hieman alueen pääasiallisesta metsästä millaista se oli (ja rahatilanteesta). Paras malli oli niukin naukin toteutettavissa motoilla ja ajokoneilla, niin vähän piti ottaa...ja härskin malli edusti räikeintä mahdollista harsintahakkuutta mitä vaan voi tehdä. Ja tapa jolla leimikot annettiin, oli sellainen että joko kaikki tai ei mitään, ota tai jätä. Tämä kulminoitui pari kertaa esimerkillisellä tavalla. Seppo Vuokkokin kävi niitä alueita katsomassa ennen hakkuita. Otetaan tästäkin se härskimpi tapaus, kävelimme oikein mahtavaan tervaleppäkorpeen, jossa oli sylintäyteisiä pitkiä ja komeita tervaleppiä. Metsämaa oli multaista ja kosteaa, jonkun järven rantalepikkoa selkeästi ja tulvavesialuetta. Rupesimme johtavan korjuuesimiehen kanssa (hän venäjänkielen taitoisena etunenässä) juttelemaan että mitäs jos tämä jätettäisiin hakkaamatta, ja että Suomessa tästä joutuisi linnaan jos tämän hakkuuttaisi. Ei auttanut. Kaikki tai ei mitään. Mainitessamme, että mitäs jos Greenpeace saa tietää tästä, niin kaveri vaan naurahti, sanoi murtaen Grjiinpjiis ja käsieleillään näytti harrastavan miehen sukupuolielimellään masturbaatiota. Noh, alue hakattiin, ja kaikki ne komiat tervalepät, jota oli reilun hehtaarin alueella ajettiin Viipuriin lämpölaitokselle haketettavaksi (kuten kaikki leimikoilta yleensä tulleet palaneet puut, kelot, raidat, lepät, lehmukset yms.). Äkkiseltään kuulostaa ihan FSC-meiningiltä. Noh, onhan tästä aikaa se 20 vuotta, mutta vaikea uskoa että hirveästi olisi asiat muuttuneet tässäkään välissä siellä puolen rajaa. Ainakin mitä hevoosmiehet tietää kertoa.

Mutta sitten ne aukot. Tietämykseni perustuu suulliseen tietoon ja poikkitieteellisiin internjet-tutkimuksiin. Katsoo vaikka satelliittikuvia, niin aika kvartaalein hakkuut taidetaan toteuttaa edelleen mm. tuolla Kostamuksen alueella. Ja se aukkokoko sitten. Suomessa ei kyllä monessa paikkaa tehdä semmoisia aukkoja, ei ainakaan näin etelä-Suomen olosuhteissa ja vähemmän pohjoisessakaan enää. Puhutaan kymmenistä hehtaareista yhtenäisen hakkuukuvion osalta. Kymmenistä hehtaareista 150 -vuotiaita (tässä niin nökönuukaa, menee nuoremmat ja vanhemmat samanlailla kuin jenkka Vesivehmaalla), FSC-sertifioituja päätehakkuita. Hypoteettinen kysymys: MITÄPÄ LUULETTE? Jos suomessa vetästään tuommoista mehtää nurin, niin mitenhän käy? Siellä on kaikki luonnonsuojelujärjestöt ja matkailunedistämisyhdistykset ja partiolaiset estämässä hakkuita ja vaatimassa aluetta suojeluun vaikka väkisin, media on paikalla ja myllyttää, suomalaista metsätaloutta mollataan oman maan kansalaisten toimesta ympäri maailmaa. Vaaditaan boikotoimaan kaikkia hakkuisiin osallistuneita, alkaen pienestä korjuuesimiehestä joka on antanut sielunsa pahalle yhtiölle ainoana työnään vain raiskata KAIKKI ikimetsät. Luonnollisesti se sertifikaatti heiluisi heti pois ensimmäisenä, ainakin metsänomistajalta. Ja linnaa joku saisi varmasti tästäkin. Ainakin sakot, koska rikoskäsittely tulisi varmasti, aina joku syy siihen löytyisi. En tiedä sinusta, lukijani (lukeekohan näitä kukaan..), mutta minusta aika kaksinaamaista touhua taas jos verrataan tuohon Venäjään. Nyt se on FSC-puuta, laatusertiä koko rahalla.

Yleisesti ottaen: Ihminen, myös suomalainen, elää jossain ihmeellisessä harhakuvassa nykyään. Kuvitellaan elävämme ikuisesti, kunhan vaan muistetaan jumpata ja syödä nyhtökauraa ja välttää alkoholia. Kuvitellaan ja odotetaan että ympäristömme pysyy myös muuttumattomana kaiken aikaa. Otetaas ihan perusbiologiaa tähän väliin. Ihmisen luonnollinen elinikä on ollut joskus tyyliin 35 vuotta. "Sivistys" on saanut nostettua sitä nykyisin lähemmäs 80 vuotta. Mitä tapahtuu hitaasti kasvavalla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tässä ajassa? 35 vuodessa aukko metsittyy, ja alkaa loppuvaiheessaan muistuttaa taas metsää. Nuorta sellaista. Hoitamattomana riukuuntunutta rääseikköä, johon nykyihminen ei kovin mielellään mene marjoja tai sieniä katselemaan, hoidettuna päästäisiin jo harvennushakkuulle. 80 vuodessa luontaisesti kasvaessaan puhutaan enemmän jo metsästä niinkuin se ymmärretään suuressa yleisössä, joskin hyvin epätasaisesta sellaisesta, varsin tiheästä vielä kuitenkin. "Teho"metsätalouden keinoin aletaan olla metsästä ja kasvupaikasta riippuen jo uudistamisvaiheessa. Tällainen hoidettu metsä on sellainen, joka valitaan tyypillisesti mielekkäimmäksi metsäksi ulkoilun ja virkistäytymisen kannalta, jos kyselyjä tehdään massaväestölle. On tilaa ja valoa, järeitä puita ja oikeaa metsän tuntua. Noh, otetaas se 150 vuotta. Onhan semmoinen komea männikkö pojat! Varsinkin hoidettuna! Järeää mäntyä, kalevalaisuuden piirteitä, valoa, alkuvoimaa. Jos omistaisin itse, niin jättäisin varmasti hakkaamatta...oli sertifikaattia tai ei, tai sain suojelurahaa tai ei. Mänty elä tavallisesti 200 - 300 vuotta, joten männyt ovat keski-ikänsä kynnyksellä (toivottavasti eivät kärsi ihmisten ongelmista). Kuusikon ollessa kyseessä, olisi luontainen kiertokulku jo mennyt kierrokselta toiselle...kuusella tahtoo olla 200 vuotta jo aika kova ikä elossa. Lahoamista alkaa tapahtua useimmiten jo alle 100 vuodessa. Muttaettä, jos nyt vaikka näillä pyöritellään, niin nykyihminenkin elää kahden-kolmen sukupolven verran siinä missä metsänkierto elää kerran. Aiemmin tämä on ollut rajumpaa, kun ihmiset ovat eläneet lyhemmän aikaa. Vaikka ihminen ei tekisi mitään, tai suojelisi miten, niin se metsä vaan siinä vieressä muuttuu sinä aikana kun sitä yksilö on katselemassa. Vaikka ikänsä istuisi ikkunassa ja tuijottaisi samaa metsää. Nykyihminen ei vaan halua jostain syystä ymmärtää tai ainakaan hyväksyä tätä tosiasiaa. Halutaan elää (noh, ei kaikki, mutta jotkut) luonnon mukaisesti ja luontoa lähellä, halutaan rempata viiden vuoden välien taloa: vaihtaa lattioita ja kattoja ja seiniä rakentaa terasseja ja mitähän vielä. Halutaan tehdä puusta, kunhan se ei tule tuosta minun läheltäni. Eikähän se tulekaan, kun rautakaupastahan se! Tyhmä minä.

Mutta niih. Rönsyilee tänään. Se sertifikaatti. Niin mitä siittä..?

PS. Yritin muuten kunnallisvaaliehdokkaaksi Vihreiden listoille. He olivat Riihimäen Vihreissä lukeneet näitä kirjoituksiani, ja ajatusmaailmani on kuulemma niin kaukana Vihreiden ajatusmaailmasta etteivät voi minua ottaa. Noh, kaikki tiedämme tarinat tunkista. Sanonpahan vaan, että ihmeen ahdasmielistä ja suvaitsematonta sakkia.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Menestystä ehdokkuudellesi, kyllä luontainen uudistus kaistalehakkuulla ja siemmenpuustolla tuottaa taloudellisestikin parhaan ja luonnonmukaisen tuloksen metsissämme.

Toimituksen poiminnat