Kasvukäytävän juurella
Tänään oli taas pitkästä aika ilta edustuksellisissa tehtävissä kuntapolitiikan nimissä, Janakkalassa järjestetyssä Kasvukäytäväkuntien haasteet Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduilla -seminaarissa. Alueellista yhteistyötä, kehittämistä, lobbaamista ja mitä kaikkea muuta tämä alue tarvitseekaan. Omat puheet eivät päässeet nyt tällä kertaa ilmoille, mutta asiaa kun tuntui olevan niin eihän ollut vaihtoehtoa, kun ruveta naputtelemaan.
Ilta oli todella hyvä ja mielenkiintoinen katsaus siihen, mitä tämä moottoritien varsi on ja mitä haasteita meillä -voidaan kai sanoa koko- Kanta-Hämeen maakunnalla on tulevaisuuteen nähden. VTT:n Timo Aro avasi haasteet selkeällä esityksellään, ja ihastuttavalla energiallaan Kuntaliiton Jenni Airaksinen kaiveli yhteisiä säveliä toimintaan esimerkkien kera. Muutto on kääntynyt viime vuosina huonompaan suuntaan, ja se on varsin ratkaiseva asia kuitenkin koko maakunnan ja tämän kasvukäytävän aka. moottoritien varrella oleville seutukunnille. Sekä Riihimäen että Hämeenlinnan kaupungille, että niitä ympäröiville, meille pienemmille maalaiskunnille. Käytän tästä pyhästä yhteydestä nyt tässä kirjoituksessa termiä kasvukäytävä, ja koska Hausjärvellä asustan niin katson asiaa nyt Riihimäen seutukunnan näkökulmasta ehkä enemmän.
Näin kohtalaisen tuoreena ”kuntavaikuttajana”, näkisin että aivan ensimmäinen korjattava asia on asenne jokaisessa kunnassa. Asenne yhteistyöhön ja suhtautumisessa naapurikuntiin. Vielä tahtoo olla sellaista kyräilyä kuntien ”yhteistyössä”, että lasketaan sitä omaa kuppia miten sinne saadaan enemmän jäämään kuin kaverille. Siinäpä ollaan hävitty jo yhteen hiileen puhaltaminen heti. Tämä on jokaisen luottamushenkilön ja virkamiehen henkilökohtainen valinta, kuinka haluaa ja aikoo suhtautua asioihin. Yhteistyön ja asenteen yhteistyöhön täytyy olla luottamuksellinen ja sellainen, että oikeasti voi puhtaalla pöydällä käsitellä asioita ja miettiä miten ne hyödyttäisivät kokonaisuudessaan kaikkia osapuolia. Mikä osa-alue ei ehkä hyödytä meitä, mutta naapurikunta hyötyy, ja toisaalta me hyödymme ehkä sen sivuvaikutuksista tai jotain muuta kautta, jos teemme yhdessä niin tai näin. Seutuyhteistyössä on pystyttävä näkemään ja tekemään päätöksiä enemmän kokonaisuuksien kautta, jakaen hommat kuten pienemmässäkin työyhteisössä. Tee sinä tämä kun sinulla on resurssit ja osaaminen, me hoidetaan tämä. Se kateus, se kun on vienyt ne kalat ennenkin järvistä. Heh, ja Riksun ja Hausjärven nurkilta ne järvetkin kun ei täällä vettä näy. Loppilaiset ei ole vissiin niin kateellista sakkia. Mutta ajatuksena, jonka yksi pohjois-karjalalainen vanhempi mieshenkilö kerran julki toi, että se on sama talon työ, kynti tahi ehti hevosta. Ilman toista ei oikein toisestakaan tule mitään. Silloin kun päästään keskustelussa tuollaiseen tilanteeseen ja avoimuuteen, niin aletaan olla lähellä oikeaa seudullista yhteistyötä. Ja minusta olisi syytä kuntien yhtenäistää mahdollisimman pitkälle ainakin kaavoitusta, rakennusluvitusta yms. asioita joilla ratkotaan yritysten ja ihmisten sijoittumista ja asettumista seutukunnallemme. Ajatuksella että periaatteessa sama minkä kunnan meistä valitset, niin samat säännöt ja perusteet olisi voimassa joka kunnassa. Tänne tulevalle, joko yrittämään tai asumaan, on tehtävä arkeen asettuminen mahdollisimman helpoksi, jotta kilpailussa kaikkien muiden alueiden kanssa pärjätään. Sen jälkeen on ratkaistava arjen viihtyvyys ja vaivattomuus, jossa avainasemassa on kuntien väliset joustavat lastenhoidot, koulut ja terveydenhuolto. Näillä eväillä Helsingissä tai Tampereella pendelöivä perheenisä ja -äiti asettaa mielellään kotinsa kauniiseen maalaismaisemaan jossa voi työpäivän jälkeen rauhoittua. Tietäen ja luottaen, että lapsilla arki sujuu varmasti ja turvallisesti.
Noh, sitten noihin omiin näkemyksiini tästä kasvukäytävän ja Riihimäen seutukunnan iskukyvystä tulevaisuudessa. Jenni Airaksinen toi esiin ison ja tärkeän asian, koulutuksen. Esimerkin kautta, kuinka paljon se on vaikuttanut Hämeenlinnan seutukuntaan kun opettajakoulutus lakkautettiin. Nuoria naisia (anteeksi, toivottavasti ei loukkaa ketään) pääasiassa ympäri Suomen tulivat opiskelemaan, rrrrrrakastuivat Hämeen urhoihin ja pikkuhiljaa juurtuivat ja kotiutuivat alueelle. Aikalailla suora lainaus Jennin esityksestä, kunnia hänelle. Mutta jos vaikka katsoo noita Suomen kasvavia kuntakeskuksia ja vetovoimaisempia alueita, niin jokaisessa taitaa olla yliopisto ja muuta korkeakoulutusta. Ehkä yliopisto Hämeenlinnaan on kaukaa haettu, mutta onhan meillä kasvukäytävän päässä vanhat yliopistokaupungit Helsinki ja Tampere. Yhteistyötä syventämällä, LOBBAAMALLA, voisi olla mahdollisuuksia Riihimäen ja Hämeenlinnan seutukunnilla tarjota jotain myös näille. Esim. Evon alueet ja HAMK:n toimipisteellä siellä olisi varmasti tarjottavaa yliopiston luonnonvara-alan koulutukselle. Tampereen yliopiston kanssa yhteistyö Hämeenlinnaan päin olisi hyvinkin luontevaa. Ytimenä kuitenkin se, että opiskelupaikat tuovat alueille rahaa käyttäviä nuoria jotka tutustuvat toisiinsa, rupeavat rakastumaan ja suunnittelemaan yhteistä elämää. Työllistyvät paikallisiin yrityksiin ja luovat yleisesti hyvää pöhinää kylille. Opiskelusta seuraa positiivinen kierre joka näkyy yhteiskunnan monella eri osa-alueella.
Toinen asia missä varsinkin Riihimäen seutukunnan tulee olla hereillä, on pääkaupunkiseudun kehittyminen ja infrastruktuurin laajentuminen jatkuvasti pohjoista kohti. Mm. mahdollinen Tallinnan tunnelihanke on tämän maakunnan eteläisen alueen kannalta ehdottoman huomionarvoinen ja tärkeä asia. Ensi vuoden alussa on tarkoitus selvityksen valmistua hankkeesta, mielenkiinnolla odotamme. Jos tunneli joskus rakennetaan, ei ole pitkän ajan kysymys kun tunnelin päähän tarvitaan rahtiliikennettä varten logistiikka-alueita ja keskuksia, ja niille löytyy tilaa maakuntamme eteläosasta. Matka ei ole kuitenkaan pitkä, ja logistisesti Riihimäki on risteyskaupunki, kolmostien ja 54:n välissä. Ehkä Helsingissäkin jossain voisi tilaa olla, mutta ihan noin maalaisena siellä ajellessa tuntuisi siltä että se tila on vähissä, ja jos tilaa on niin se täytetään mieluummin asuinrakentamisella. Mutta tuossa, ja vastaavissa hankkeissa täytyisi olla Riihimäen seutukunnan jo nyt hereillä, ja LOBATA sijaintiamme kaiken keskellä.
Paljon muita hyviä asioita on, ja ideoita kannattaa heitellä vaikka miten älyttömiltä ne tuntuisivatkin, jokaisen siellä omassa kunnassaan sekä erityisesti aiheeseen liittyen noissa seutukunnallisissa kokoontumisissa. Ideointi ei maksa vielä mitään, ja sieltä voi syntyä oikeita kuningasjuttujakin. Riskejä pitää kuntien ja seutukuntienkin ottaa, siitäkin saimme illan aikana positiivisia esimerkkejä, mutta niistä ehkä toiseen kertaan. Rohkeutta, avoimuutta ja aitoa yhteistyötä päätöksentekoon, jokaiselle luottamushenkilölle henkilökohtaisesti! Siittä se lähtee.
Tulipas muuten harvinaisen positiivinen kirjoitus, täytyy mitata kuume…
Kommentit (0)